Mikä on rakentamistapaohje ja miten se vaikuttaa suunnitelmiin

Rakentamistapaohje on rakennusvalvonnan tuottama sarja ohjeita, joilla pyritään ohjaamaan tiettyjen alueiden rakentamista siten, että alueesta syntyy viihtyisä, yhtenäinen ja laadukas kokonaisuus. Rakentamistapaohjeet ovat tärkeä työväline niin rakentamista suunnitteleville yksityishenkilöille kuin suunnitelmia tekeville ammattilaisillekin. Ohjeet ovat sekä rakentajia että tontin haltijoita sitovia ja ne täydentävät asemakaavan määräyksiä ja merkintöjä.

Rakentamistapaohjeisiin on syytä tutustua aina ennen suunnittelun aloitusta, jotta ei turhaan käytettäisi aikaa ja rahaa sellaisiin suunnitelmiin, joihin rakennuslupaa ei todennäköisesti tulla myöntämään. Monien kaupunkien rakennusvalvonta kehottaakin ottamaan yhteyttä heihin ennen suunnittelun aloittamista. Varsinkin uusilla kaavoitetuilla asuinalueilla rakentamistapaohjeet ovat varsin yksityiskohtaisia. Tässä blogitekstissä on käytetty esimerkkinä sekä kuvituksena Oulun kaupungin pientalojen rakentamistapaohjeita eri asuinalueilta.

Aaltokankaan rakentamistapaohje. Kuva: Oulun kaupunki

Rakentamistapaohjeet voivat olla koko alueelle yhteisiä tai vaikkapa tietylle korttelille tarkoitettuja. Korttelin koko voi olla muutamasta tontista noin kymmeneen tonttiin. Kuten mainittua, rakentamistapaohjeet täydentävät asemakaavaa. Kun asemakaavassa on osoitettu vaikkapa jonkun tietyn korttelin rakennusten sijoittelu tontilla, voi rakentamistapaohjeessa olla määriteltynä sille sopiva kattomuoto tai julkisivuväritys.

Kortteleilla voi olla erilaisia hierarkioita, jotka vaikuttavat siihen, miten tarkasti rakentamista ohjaillaan. Yllä olevassa Oulun Aaltokankaan kaupunginosan rakentamistapaohjeessa on määritelty kortteleille 56, 59, 60, 63 ja 82-88 erityisasema: ne toimivat alueen “selkärankana” ollen kokoojakadun eli Eränkävijäntaipaleen varrella. Näin ollen niihin kohdistuu myös enemmän ohjeita, sillä kyseiset korttelit ovat niin sanotusti alueen käyntikortteja ja muodostavat kuvan alueesta siellä vierailijalle. Kortteleille 59 ja 59 on määrätty kattomuodoksi harjakatto ja julkisivumateriaaliksi ja -väriksi tummanpunainen laudoitus, jonka tulee Eränkävijäntaipaleen puolella olla pystyyn laudoitettuna. Sivummalla eli tonttikatujen varressa olevissa kortteleissa määräykset ovat kevyempiä ja julkisivujen kanssa saa toteuttaa visiotaan vapaammin, mutta kuitenkin alueen väripaletin ja tyylin mukaisesti.

Yksi Oulun uusimpia kaavoitettuja asuinalueita on kaupungin pohjoispuolella sijaitseva Korvenkylä, jonka rakentaminen on aloitettu pari vuotta sitten. Alueesta on rakentamistapaohjeen mukaan tarkoitus muodostua “taajamakuvallisesti korkeatasoinen, maaseudun kulttuuriympäristön arvoja kunnioittava, viihtyisä asuinalue”. Käytännössä tämä ohjeen mukaan tarkoittaa sitä, että vanhaan kulttuuriympäristöön liittyvissä kortteleissa on määrätty kattomuodoksi perinteinen harjakatto ja ulkoverhoiluksi puuverhoilu. Päärakennuksessa on mahdollista käyttää myös hirttä rakennusmateriaalina. Toisin kuin esimerkiksi Aaltokankaalla, Korvenkylässä ei määritellä erikseen millaista nurkkasalvosta hirsirakennuksessa saa käyttää. Aaltokankaalla pitkät nurkkaylitykset, eli käytännössä perinteinen ristinurkka, on kielletty.

Korvenkylän julkisivuväritysohjeet. Kuva: Oulun kaupunki, Korvenkylän rakentamistapaohje

Yllä olevassa kuvassa on esitetty kortteleittain sallitut ulkoväritykset Korvenkylässä. Tällä hetkellä rakentaminen on käynnissä kuvan vasemmalla puoliskolla, rajoittuen noin kortteliin 22. Onkin mielenkiintoista nähdä miten keltaisten julkisivujen korttelit yhdistyvät aiemmin rakennettuihin tummanpuhuviin kortteleihin. Odotettavissa lienee erilaisia okran sävyjä ja kuultomaalattua hirsipintaa. 2000-luvun alun pientalojen pastellikeltaista tuskin on odotettavissa.

Värimaailmaa ja rakennusmateriaaleja voidaan rakennustapaohjeissa rajoittaa myös esimerkiksi kattojen, aitojen ja talousrakennusten osalta. Tietyissä kortteleissa voidaan määrätä käytettäväksi punaisia kattomateriaaleja ja viereisissä mustia tai tummanharmaita. Materiaalin osalta katoissa voidaan vaatia sileyttä, eli vaikkapa tiilikuvioitu profiilipelti ei tässä tapauksessa kävisi.

Myös rakennuksen muotoa ja aukotusta eli ikkunoiden ja ovien sijoittelua voidaan ohjata. Rakennuksille voidaan asettaa julkisivuille minimikorkeus, joka esimerkiksi Aaltokankaalla tulee puolitoista- tai kaksikerroksisilla taloilla olla vähintään 4,5 m. Korvenkylässä ei sallita rakennuksissa umpipäätyjä eli toisin sanoen talon jokaisessa julkisivussa tulee olla vähintään yksi ikkuna tai valoaukko. Rakennusten on oltava myös muodoltaan selkeitä, joten erilaiset erkkerit ja ulokkeet tulee jättää talon massasta pois.

Talousrakennusten osalta määrätään yleensä niiden kokoluokasta, korkeusasemasta ja kattokulmasta. Yleisesti maksimileveys talousrakennuksille on alueesta riippuen 7-8 m ja profiililtaan niiden on oltava päärakennusta selvästi matalampia, kapeampia ja myös hieman alemmalle korolle rakennettuja. Myös kattokulman on usein oltava päärakennusta loivempi. Aaltokankaalla autosuojan tulee olla mitoitettu vain tavalliselle henkilö- tai pakettiautolle sopivaksi. Korvenkylässä puolestaan rakentamistapaohje määrää rakennettavaksi vähintään yhden irtaimiston varastotilan sekä katoksen pyörälle. Lisäksi mikäli rakennuksessa on tulisija, tulee polttopuille määrittää varastointitila.

Aaltokankaan aitaesimerkki “selkärankakortteleissa”. Kuva: Oulun kaupunki, Aaltokankaan rakennustapaohje

Tontin aitaus määritellään lähes poikkeuksetta rakentamistapaohjeissa. Aitauksen materiaali ja tyyppi voi vaihdella kovasti kortteleiden välillä ja jopa samalle tontille voidaan määrätä useampaa eri aitaustyyliä. Aaltokankaan rakennustapaohjeessa “selkärankakortteleille” on määrätty korkea taloihin kytketty lauta-aita, jonka väritys on oltava yhdenmukainen. Korkeus aidalle on tässä tapauksessa 1,8 m, joten sen selkeä tavoite on kaupunkikuvan osalta yhtenäistää näkymää ja tontin osalta parantaa yksityisyyttä sekä myös turvallisuutta vilkkaasti liikennöidyn tien varrella.

Aaltokankaan alueen puistoon rajautuvilla tonteilla käytetään 1,2 m korkeaa lauta-aitaa ja sen lisäksi on suositeltu istutettavaksi puita ja pensaita tontin takaosaan näkösuojaa antamaan. Korvenkylässä taasen tiehen rajoittuvat tontin sivut tulee aidata pensasaidalla. Molemmilla alueilla tonttien väliset aidat sovitaan naapureiden kesken ja ne voivat olla joko lauta-aitoja tai pensasaitoja. Aitausta tehdessä tulee ottaa huomioon se, että aitauksen tyylistä huolimatta aita pystytetään tai istutetaan aina tontin puolelle.

Visio Oulun Kiulukankaan katukuvasta. Kuva Oulun kaupunki, Kiulukankaan rakentamistapaohje

Tässä postauksessa on nostettuna esiin tavallisia rakentamistapaohjeista löytyviä määräyksiä. Alueelliset ja kaupunkikohtaiset erot ovat varmasti huomattavia. Myös alueen rakentamisajankohta vaikuttaa vahvasti ohjeisiin, sillä eri vaihtelut rakentamisen ihanteissa eri vuosikymmenten välillä ovat isoja. Voit varmasti itsekin huomata tämän kulkiessasi eri aikaan rakennetuilla omakotitaloalueilla. Yleensä alue saadaan rakennettua niin sanotusti täyteen tai valmiiksi yhden rakentamistrendin aikana, joten alueen talot muistuttavat luonnollisesti toisiaan. Mikäli jollekin alueelle on rakennettu myöhemmin uusi talo syystä tai toisesta, voi sen melko varmasti erottaa joukosta.

Mikäli olet hakemassa tonttia uudehkoilta asuinalueilta ja sinulla on vahva visio siitä, millaiselta talosi tulee ulkopuolelta näyttämään, suosittelen jo etukäteen tutustumaan kaupungin rakennusvalvonnan sivuilta löytyviin rakentamistapaohjeisiin. Arjessa olen kyllä huomannut, että vaikka rakentamistapaohjeet ovatkin määrääviä, on niillä myös hieman joustoa suuntaan jos toiseen. Toisinaan poikkeukset määräyksistä ovat hyvinkin räikeitä ja herättävät kummastusta. Jouston määrä riippunee varmaankin täysin kaupungista ja käsittelevästä henkilöstä, mutta myös poikkeuksen perusteluista.